Halaa puuta, suojele neidonkenkää!

Komeita vanhoja mäntyjä kasvaa esimerkiksi joen partaalla Keminmaan keskustassa Laurilassa. Paksuin niistä kohoaa yksityisellä omakotitontilla ja on ympärysmitaltaan noin 270 senttimetriä.

Erikoistutkija Risto Jalkanen Luonnonvarakeskuksen Rovaniemen yksiköstä arvioi puun iäksi yli 300 vuotta. (Lounais-Lappi-lehti 9.8.2017)

Rannikon erikoisuuksia ovat valtavat laakakuuset, jollainen löytyy myös Kivaloilta. Säteeltään kymmenmetrinen kuusi kasvaa maanmyötäisesti eikä sillä ole oikein edes kantoa.

Rikas kasvimaailma

Keminmaan nimikkokasvi on neidonkenkä. Harvinaisiin maaorkideoihin kuuluva neidonkenkä on tiettävästi ensimmäisenä Suomesta löydetty Keminmaasta jo vuonna 1685.

Kuuluisalle italialaiselle tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbillekin tätä kasvia oli näyttämässä tunnettu kirkkoherra Matias Castrèn.

Neidonkenkä on rauhoitettu vuonna 1952. Se kukkii alkukesällä.

Neidonkenkä suosii kasvupaikkoinaan kuusikkoisia kumpuja, joita Keminmaasta löytyy runsaasti. Hakkuut ja monet muut maankäytön toimet ovat supistamassa tämän vaateliaan kasvin esiintymisalueita, joita kunnassa on parhaimmillaan luetteloitu nelisenkymmentä.

Kallinkankaalla, kasvitieteilijöiden tuntemalla kohteella, voi tavata myös komean keltavoittoisen orkidean tikankontin. Tikankontti on haavoittuva kasvi, mutta parhaimpina vuosina kukkivia yksilöitä voi löytää satamäärin.

Kallinkangas on kasvitieteilijöille tuttu paikka. Sieltä on löydetty noin 400 putkilokasvilajia.

Paikallinen kasviharrastaja Veikko Tammilehto löysi vuonna 1989 Kallinkankaalta harvinaisen metsänemän. Näin hän itse kertoi löydöstään: ”Kiertelin kuusikkoisen lounaisrinteen kosteikkoa tikankontin lehtien joukossa, sillä niitähän riittää tuhansia yli kilometrin mittaisena vyönä. Löysin mielestäni tarpeellisen määrän sieniä ja lähdin poispäin. Yhtäkkiä sydämeni hypähti kuin professori Söyringillä oman ketomansa mukaan Ruovedellä vuonna 1945 hänen löytäessään vuosia hakemansa metsänemän. En sentään ottanut kunnioituksesta lakkia päästäni kuten Söyrinki, vaikkakin syy olisi ollut sama. Ikivanhan kuusen juurella, karikkeen ja metsäkortteitten joukossa kasvoi metsänemä, jota en minäkään ollut koskaan kasvavana nähnyt. Kiertelin lähistöä ja löysin kaikkiaan kahdeksan yksilöä…”

Sieniharvinaisuuksia

Kallinkankaalta on vuosien 1967-1996 välisenä aikana löydetty yli 500 suursienilajia, joista yhdeksän on valtakunnallisesti uhanalaista. Viisi löydetyistä sienilajeista on alueellisesti uhanalaista. Koko sienilajistosta on lähes kymmenesosa kalkkia vaativia tai suosivia.

Alueen reheviltä kasvupaikoilta voi löytää muun muassa seuraavia sieniharvinaisuuksia: hyasinttivahakas, ruohikkokieli, kirjokaunolakki, tuhatheltta ja suppilohytykkä. Viimeksi mainitun sienen kasvupaikkoja tunnetaan suomessa vain kolme: Salosta, Lohjalta ja Keminmaasta. Keminmaan löydön on tehnyt Veikko Tammilehto.

Keminmaan geologiaa

Suurin osa Keminmaan maisemakuvaa komistavista vaaroista koostuu hyvin kulutusta kestävistä kvartsiiteista. Kivaloiden toistasataa kilometriä pitkä vaarajakso on tästä hyvä esimerkki. Kalliot ovat monin paikoin paljaita ja maisemaa hallitsevia . Erityisesti Helkkusenvaaran alueella on runsaasti edustavia rakkakivikoita seudun kaunistuksena.

Kvartsiitit ovat alun perin veteen kerrostuneita rantahiekkoja. Hyvin säilyneitä kerrosrakenteita löytyy muun muassa Kallinkankaalta. Konglomeraatteja, jotka ovat sorasta kovettuneita kiviä, esiintyy esimerkiksi Kemijoen Taivalkoskella. Niitä voi löytää jääkauden kuljettamina myös muualta kunnasta.

Kemijoen länsipuolella ovat kalkkikivet (dolomiitit) yleisiä. Alueen rehevä kasvillisuus on juuri kalkkipitoisen maaperän ansiota. Tyypillisiä kalkinsuosijakasveja ovat muun muassa kataja, lillukka, näsiä ja neidonkenkä.

Alueen kalkkikivistä voi löytää ikivanhoja fossiileja, stromatiliitteja, jotka ovat alkeellisten levien jäänteitä. Suomen parhaat stromatoliittiesiintymät ovat ilmeisesti Keminmaassa.

Malminetsinnän kannalta mielenkiinnon kohteena on ollut geologinen muodostuma, josta geologit käyttävät nimeä kerrosintruusio. Tässä vyöhykkeessä, Keminmaan kunnassa, sijaitsee Suomen ainoa kromikaivos. Kemin intruusion kaltaiset geologiset rakenteet ovat maapallolla harvinaisia. Intruusiosta on löydetty myös platinaa.

Kemin intruusiossa on runsaasti kromiitti-nimistä malmimineraalia. Ensimmäiset viitteet malmeista saatiin vuonna 1959, jolloin sukeltaja Martti Matilainen löysi Veitsiluodon tehtaiden raakavesikanavaa louhittaessa omituisia kiviä. Näytteet osoittautuivat kromimalmiksi ja niiden perusteella suoritetuissa jatkotutkimuksissa löydettiin rikas kromiittihorisontti kalliosta. Malmin isäntäkivenä oleva Kemin kerrosintruusio ulottuu Pohjanlahden rannalta Kemin kaupungista noin 15 kilometriä koilliseen. Sen leveys vaihtelee 300-1900 metrin välillä.

Lapin kolmio

Keminmaa sijaitsee niin sanotun Lapin kolmion alueella. Nimitys vakiintui geologien ja kasvitieteilijöiden sanavarastoon 1940-luvulla.

Lapin kolmiolla tarkoitetaan emäksisten ja karbonaattisten kivilajien sekä vaateliaan ja harvinaisen kasvillisuuden ja kasvilajiston suosimaa aluetta, joka ulottuu Tornionjokilaaksosta Kivaloiden vaarajaksoon sekä rannikolta lähelle Ylitorniota ja Rovaniemeä, osin Ruotsinkin puolelle.

Kalkkialueilla ja emäksisten kivilajien alueella monia ravinteita on maaperässä keskimääräistä enemmän. Tästä syystä monet vaateliaat kasvit esiintyvät täällä paikoin runsalukuisestikin.

Maisema on pohjoiseen sijaintiinsa nähden poikkeuksellisen rehevää. Lehtoja ja lehtomaisia metsätyyppejä on kasvullisesta metsämaan alasta suuressa osassa Keminmaata 5-10 prosenttia.

Jännittäviä ja runsaita hyönteisalueita on Suomessa vähän. Meri-Lappi ja erityisesti Lapin kolmio kuuluvat näihin harvalukuisiin alueisiin. Hyönteistutkijan aarreaitta on erityisesti Kalkkimaa Torniossa ja osin Keminmaankin puolella. (Lounais-Lappi-lehti 20.6.2018)

Kalkkimaasta on löydetty muun muassa harvinaisia kallioissulkasia, raidanlasisiipiä, aarnikiiltokääriäisiä, näsiäkoita, luhtakultasiipiä, perämerenhattaria ja petosienisääskiä.